Sijaiskoti Tassutellen on varsin nuori Seinäjoen Kasperissa sijaitseva sijaiskoti. Tällä hetkellä sijaiskodissa on ollut vasta yksi vieraileva tähtönen, joka jätti noin kuukauden kestävällä vierailullaan ikuiset tassunjäljet sijaiskodin emännän sydämeen. Tulevaisuudessa odotellaan lisää (pääasiassa) tyttökissoja, jotka tarvitsevat rakastavaa kotia ennen ihka oman kodin löytymistä.
Olen lapsesta saakka ollut eläinrakas takametsien kasvatti. Lapsuuden kodissani on aina ollut eläimiä; kissoja koiria ja lehmiä. Muutettuani omilleni Seinäjoelle, toivoin pitkään omaa kissaa, jota rapsutella iltaisin telkkarin edessä.
Lokakuussa 2012 löysin sattumalta ilmoituksen, jossa kaverini yritti löytää kissalleen uutta kotia. Kissa oli entuudestaan tuttu ja olin sitä aina kovasti ihaillut ja kehunut. Ilmoituksen lukemisen jälkeen otin puhelimen kouraan ja jo tunnin sisällä lähdin hakemaan Simoa, upeaa mustaa poikakissaa uuteen kotiinsa. Ehkä paras syntymäpäivälahja 24-vuotiaalle sinkkunaiselle vai mitä?
Sijaiskotitoiminta tuli mukaan kuvioihin alkuvuodesta 2013. Ajatus muhi jonkin aikaa takaraivossani ja soittelinkin asiasta ensin SSESY:n sijaiskotivastaaville ja kyselin kaikkea maan ja taivaan väliltä sijaiskotitoiminnasta. He vastailivat erittäin mielellään ja kertoivat omia kokemuksiaan.
Ajatus tuntui hyvältä; halusin Simolle kaverin siksi aikaa kun itse olen töissä tai muuten vain poissa kotoa. Toisen oman kissan hankkiminen ei tuntunut ajankohtaiselta, mutta jollain tavalla halusin Simolle aktiivisempaa ja mielenkiintoisempaa elämää.
Ensimmäisen sijaiskotikokemuksen jälkeen ymmärsin miten upeaa siajaiskotina toiminen on ja miten paljon sain siitä myös itselleni, puhumattakaan siitä miten paljon Simo nautti kissakaverista! Ensimmäisen sijaiskotikissan muutettua omaan kotiin ymmärsin myös sen, että sijaiskotina toimiminen on ehdottomasti hyvä teko.
Tällä hetkellä sijaiskodissa ei asu vierailevaa tähtöstä. Simo (ja ehkä emäntäkin) kovasti odottaa uutta sinkkutyttöä päiviään piristämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti